Laskiaissunnuntaina

Sunnuntaihin herättiin  .. aivan liian aikaisin  :)

Pienimmäinen on nyt jostain ihmeestä saanut ajatuksen, että kuuden jälkeen on hyvä aika aloittaa päivän touhut, jotta mitään ei varmasti jää väliin!  Täällä on kuitenkin melko mukavuudenhaluinen äiti talossa, ja tämä nainen tekee kaikkensa jotta sängyssä löhöilyä jatketaan, mielellään noin kahdeksaan .. Tänään siinä onnistuttiin ihan vain supattelemalla ja lopulta katsottiin puhelimella lastenohjelmia :)  Se toimii hetkittäin, koska pienet sormet eivät millään tahdo pysyä näytöltä poissa - ja sehän ei kosketusnäytössä toimi. Pari isompaa sisarusta liittyi myös joukkoon ja lisäaikaa saatiin myös tästä. 

Aamuisin meitä odottaa alakerrassa siniseen sävyyn pukeutunut keittiö!

Perjantaina innostuin maalaamaan myös astiakaappimme seinän sävyllä, ja tänään sain jatkettua maalausta. ( Aiemmin projektin katkaisi niinkin ihana yllätysvieras, kuin vatsatauti! )

Sairastimme koko perheen voimin, pienimmäinen oli sairastellut itsekseen jo päivää aiemmin. Perjantain iltapäivästä aamuyöhön oli show melkoinen :(  tuota en hetkeäkään kaipaa, ja siltikin se kiusaa vielä, vaikka luulimme jo eroon päässeemme. 

Mutta sinisiin unelmiin palatakseni, olen niin haltioissani tästä muutoksesta ♡

Välillä on vain keskeytettävä työskentely, jotta voi pysähtyä ihastelemaan seinän ja kaapin yhteistyötä. Alkuun vähän hirvitti mitä lopputuloksesta tulee, kun yhdistän nämä kaksi. Yhtään ei kaduta ja ihme kyllä mieskin on ilmaissut tykkäävänsä muutoksesta :)  Se on jo jotain. Seinänhän maalasin jo aiemmin viikolla, ja se ei vielä ensimmäisenä päivänä saanut ihasteluita. Seuraavana päivänä mieskin oli jo havahtunut siniseen kauneuteen .. No, ei nyt ehkä itse varsinaisesti käyttäisi tätä sanontaa ;)

Patistimme itsemme ulos ja pulkkailemaan. Lapset innostuivat hiihtämään ja pienimmäinenkin, jolla ikää nyt 1v 4kk sai isosiskon pieneksi jääneet monot jalkaan :)  Miten onnellinen olikaan pienen naama! Hieman pääsi tepsuttelemaan sukset jalassaan, sauvoja emme vielä edes kokeilleet, kun ei oikein peukkukaan pysy paikoillaan .. Saa nähdä kuinka innokas hiihtäjä on meille taas kasvamassa. Isosiskolla kun sisua ja intoa riittää, samoin velipojilla.
Tämän jälkeen aamuvirkkumme alkoi jo valumaan pulkassa siihen malliin, että vaihdoimme monot kuomiin ja pulkan vaunuihin. Uni tulikin samantien.
Muut olivat lähteneet jo edellä nuotiota tekemään eväsrepun kanssa ja minäkin nousin lumista rinnettämme ylöspäin muiden jalanjälkiä seuraten. Vaunut vedin perässä niin pitkälle, kuin mahdollista. Upeaa, kun voi lähteä makkaranpaistoon ihan kotipihan vierelle, silti tuntee olevansa aivan jossain muualla :)

Pienen levon jälkeen sain houkuteltua kahdeksanvuotiaan kanssani hiihtämään. Ja minä itse en kuulu tähän innokkaat hiihtäjät-porukkaan! Kahdeksanvuotiaan naama oli vielä takkia pukiessa vähän mutrussa, mutta kun monot sujahti jalkaan unohtui mutruilukin. Ulkona naama loisti jo kilpaa auringon kanssa :)  Uskoakseni tämä hyväntuulisuus johtui osittain siitä hilpeydestä ja epäilystä nähdä äiti suksilla ...! "- Äiti, sää oot siis joskus oikeesti hiihtänyt ...??"   No olen, ihan oikeasti. Milloin? No koulussa, yhdeksänkymmentä luvulla :)

Minulla kun ei suksia ole, kävimme lainaamassa mummin suksia ja pienen ähertämisen jälkeen aloitimme matkan kohti rantamökkiä. Tuo äherrys ja puherrus suksien siteiden kimpussa ei taatusti luonut uskoa minun hiihtokokemuksia kohtaan! Poikaparka alkoi jo olla hieman tuskissaan ..
Pääsimme mökille kahden kaatumisen jälkeen ilman ruhjeita. Siinä kun minä yritin hiljentää vauhtia, toinen yritti päästä kovempaa ja kovempaa. Voi kun hallitsisi omat sukset ja jalkansa yhtä taitavasti, yhtälailla varmasti!
Itse en hirveästi kaipaa hiihtämään, mutta se mikä minua suksille houkuttaa , on lapset. Haluaisin saada edes pienen kipinän, jotta jaksaisin ja osaisin tukea hiihtoinnostusta ihan oikeasti. Ja olla mukana muutenkin, kuin kävellen. Tämänpäiväinen retki oli todella hauska ja hyväntuulinen, sainpahan näytettyä yhdelle lapselle kuinka aikuinen voi nauraa itselleen, kun kaikki ei mene ihan putkeen :)
Koska tämän kahdeksanvuotiaani monot mahtuvat myös minulle, voin hiippailla salaa harjoittelemaan ... Pidemmät suksetkin ovat tulossa tälle pikuveljelle ja isoveli saa pikkuveljensä vanhat, näin se menee täällä.

Ketunleipärinteellä aloitetaan nyt hiihtoloman vietto, matkasuunnitelmia ei ole. Kiireetöntä aikaa lähimaisemissa, mökkeilyä ja laskettelua. Sanomattakin selvää, että en ole laskettelijakaan! Tähän mennessä ollaan tyttöjen kanssa pulkkailtu ja istuskeltu kahviossa, nautittu eväistä. Pojat ovat nauttineet rinteistä iskän kanssa. Taisin aiemmin luvata pojille, että saavat opettaa minut laskettelemaan lomalla ! Tämänpäiväisen jälkeen voin hieman pohtia näinköhän kannattaa :)


Mukavaa alkavaa viikkoa !

Ystävänpäivä

Ystävyyttä on niin monenlaista. Kirjavaan joukkoon mahtuu erilaisia ystäviä ja tuttavia, eräiden kanssa puidaan syvemmät surut ja ihmeet, toisten kanssa jutellaan pintapuolisesti ja ihanan huolettomasti, osan kanssa jaetaan lasten ja perhe-elämän kauneudet ja kauheudet.

Kaikkiin näihin hetkiin mahtuu monta kupillista kahvia ja muutamia lenkkeily kilometrejä, taustametelistä huolimatta keskittyneitä puhelinkeskusteluja, pitkiä ja lyhyitä viestejä sekä mokkapaloja ja kylmiä varpaita. Tai ihan pikainen kohtaaminen marketin käytävällä.

Ystävyyttä on myös se, kun toisella luokalla irvaillaan ja näytetään toisilleen kieltä välitunnilla -
Ja tästä huolimatta noin 27 vuotta myöhemmin ollaan yhä ystäviä :)

                                   ♡ Ystävänpäivän terveiseni ♡

Havaintoja sokkelista

Alkuviikon ensimmäinen havainto Ketunleipärinteellä.

Sokkelit .  Tai tarkemmin niiden puuttuminen :)
 Ei meille tule sokkeleita. Ilman niitä kaapistot näyttää mukavan ilmavilta.  (!!!??!)  Meillä ei siis niitä ole ollut, mutta pian toivottavasti on. Olen puuhastellut kodinhoitohuoneessa pari päivää ja siivouksen yhteydessä päätin viimein kurkata laatikostojen alle, mitä nyt villakoirilta näin..  Nappasin avukseni siivouslastan ja tunsin itseni yhtä jännittyneeksi,kuin lapset onkiessaan verhon takaa pieniä yllätyspussukoita! Lukuisten sukkien ja hanskojen  seasta löytyi myös tonnikalaa miesten Norjan reissulta.. Ja se reissuhan oli heinäkuussa. Löytyi myös jotain, jonka juuri ja juuri tunnistin omenaksi.

Keittiön kaapistojen alla lienee kaikki hukkuneet nokkamukit ja pienet muovirasiat,joita eväille aina tuloksetta etsitään. Siellä on varmasti myös hyvässä tallessa kadonneet sähly-ja tennispallot.

Kysehän on yksinkertaisesti siitä, tulisiko viikottain siivottua kaappien aluset. Suoraan ja rehellisesti voin sanoa, että meillä ei tule! Kuten huomataan.


(Toinen havainto : Sain juuri siivousapua 1- ja 4vuotiailta tyttäriltäni :)
Niin siinä pahassa, kuin myös hyvässä pienemmät ottavat mallia isommista sisarista! Itse aloitin puuronkeiton ohessa tyhjentämään astianpesukonetta, kun isosisko alkoi innokkaasti auttamaan. Pikkusiskon liittyessä puuhaan, väistin itse hommasta kokonaan. Voi sitä iloisen tärkeää ilmettä, mikä pikkusiskolla oli :)
Yhteistyö toimi erittäin hienosti ja työ tuli täysin tehtyä,  hieman joutui vanhempi, varsin välkky sisko antamaan periksi lautasten "oikeasta" järjestyksestä :)  )


Kaunista alkanutta viikkoa-

Wc uudistuu

Alakerran wc on ollut koko täällä asumisemme ajan keskeneräinen. Toimme altaan ja allaskaapin vanhasta kodistamme vaihdettuamme sinne siromman kokonaisuuden. Allas on ollut meillä reilun 10 vuotta ja palveli meitä ja neljää vauvaamme, pienokaistamme hyvin :)  Yksi lapsista on kylvetetty siinä kipsinsä kanssa ja allas on kokenut kahden talon remontin. Nyt, puolentoista vuoden harkinnan jälkeen Ikeasta tarttui mukaan uusi malli! Tämä kuitenkin odottaa vieläh-hetkeään eteisen lattialla :)
Allaskaappi oli alunperinkin aika huono valinta, välillä suuresti ihmettelen miksi ihmeessä raahasimme sen vielä tänne uuteen kotiin !!?  Tuo kaappi on jo poissa.  Uusi laatikosto sekä vanha allas eivät lopulta sopineet yhteen putkien suhteen, ylälaatikko ei mahtunut kiinni. Ja uusimmeko allasta silloinkaan? No emme! Vaikka harkitsimme sitä jo tuolloin. Muutaman kuukauden se ylälaatikko nojasi yksinäisenä vessan seinään, kunnes kyllästyin täysin. Samana iltana mies sahaili laatikkoa ja näin, laatikko oli paikoillaan -mutta leikeltynä :) Tää on niin tätä meidän elämää .....!

Toissailtana mies lähti kaukalopallon peluuseen ja minä odotin jo lasten unille laittamista. Noh, sitten iski inspiraation kaunis hetki ja minä aloin teippaamaan vessan lattioita . Lapset laittoivat leffan pyörimään ja minä sulkeuduin vessaan valkoisen maalin ja telan kera. Hetken kuluttua leffan äärestä kuului tiedustelua saavatko syödä päivällä paistamiaan pipareita. Vastasin - " tottakai, syökää vaikka sohvalla!" Sen jälkeen oli tosi tyytyväiset lapset ja paljon piparinmuruja, mutta minä sain maalattua kolme seinää valkoiseksi. Jes!

Keskiviikkona kävimme nopean iltareissun Matkuksessa ja altaan kaveriksi mukaani tarttui kauniin sävyiset käsipyyhkeet. Kuumeisesti  miettiessäni takaseinän väritystä, keksin sen yht´äkkiä.
                                                        
                                                            Ne käsipyyhkeet!



Hetken asiaa pyöriteltyäni ja ystäviltäkin mielipidettä ja vaihtoehtoja kyseltyäni ajelin maaliostoksille. Ja mikä oli mukana? No tottakai yksi pyyhkeistä! Myyjää hieman nauratti, mutta kannattaa pelata varman päälle :)
Eilisiltana aloitin taas maalausurakan muiden lähtiessä nukkumaan. Pääsin minäkin puoliltaöin lopeteltuani.. Esikoinen oli aamulla innoissaan uudesta seinästä, olisi halunnut kaikki seinät samalla maalilla. Tyydytään nyt kuitenkin yhteen seinään tällä kertaa.
Tänään sain työn loppuun pienimmäisen nukkuessa. Teippien poistot ja lopputuloksen näkeminen on edessä harkkamatkojen jälkeen. ( toivottavasti ei ole ikävän värikkäitä yllätyksiä päässyt teippien alle)

Vielä on muuta askaretta, kuten puuttuvat listat, jäljellä. Altaan vasemmalla puolella on vielä pieni suunnitteluprojekti, mutta siitä enemmän myöhemmin. Nyt kiireen vilkkaa ruuan laittoon ja kiekkokassien pakkaamiseen. Harkkojen jälkeen käydään koko porukalla pizzalla, pizzaperjantai!

                                                             Makoisaa viikonloppua!