Asuimme ennen vuonna 1876 rakennetussa hirsitalossa,mikä oli jaettu neljään asuntoon. Yhdeksän vuoden aikana remontoimme asuntoamme mieheni isän johdolla ja myydessämme tuon ihanan kodin olikin muutos melkoinen omaan ostotilanteeseemme! Helppoa ei ollut tuosta aarteesta luopua,mutta kaipuu maalle vei voiton. Emme harkinneet lainkaan uuden talon rakentamista! Uuteenko ? - Ei todellakaan! Mietimme useita vaihtoehtoja kuten vanhasta hirsikehikosta rakentamista..
En edes muista hetkeä jolloin kuitenkin päädyimme uuteen taloon! Yht´äkkiä istuinkin tutkimassa ja piirtämässä pohjapiirrustuksia,pohtimassa mittasuhteita ja vessanpönttöjen lukumäärää. Lopullisessa piirrustus- ja suunnitteluvaiheessa raskauteni oli aikalailla loppusuoralla, tuohon aikaan pojat taisivat elää keksipaketeilla :)
Selvää oli,että kotimme valmistuisi mieheni kotitilalle. Tunnesiteet ympäristöön ovat hyvin vahvat ja tänne halusimme asettua pesueemme kera. Todelliseksi kaikki muuttui pikkuhiljaa .. Tontti hahmottui puita kaataessa ja kotitie valmistui ketunleipien keskelle. Jännittävää aikaa. Tästä kaikesta suurin kiitos mieheni isälle!
Päätösten tekeminen sisätöissä oli todella hankalaa ja näitä päätöksiä tehtiinkin pikkuhiljaa töiden edetessä. Näin jälkeenpäin ajatuksia kyllä olisi vähän liikaakin :) Osan näistä ymmärrän pitää omana tietonani,osasta olen kyllä muistanut informoida miestäni. Esimerkiksi yläkerran pikkuvessan lattiakaakelin valintaa olen suuresti ihmetellyt ! Mitä ihmettä päässäni tuolloin liikkui??? Varovasti kysäisin mieheltä milloin voisi harkita lattian uusimista,vastaus oli kahdenkymmenen vuoden päästä :) (voi voi, ei toinen vielä tiedä mitä luvassa on ). Lämmin varasto olisi loistava,talossa etsii paikkaa kahden kiekkoilijan pelivarusteet . Lisäksi saisi taltutettua tämän mono/luistin/kypärä/kausivaate/ yms..vaunuviidakon! Säilytystilat suunnittelimme huonosti,mutta niitä nyt voi onneksi melko kivuttomasti muutella ajan kanssa.
Pääsiäiseksi 2014 pääsimme uuteen kotiin. Hurjan paljon on työtä vielä sisätiloissa,ja ulkona vähintäänkin yhtä paljon :) Mutta tilanteen koen huolettomaksi,eihän meillä kiire ole mihinkään..
Kotimme valmistuu hiipien ja meidän näköiseksemme!
Tonttimme on aurinkoinen ja lämmin paikka, ikkunasta voi sillointällöin nähdä hirvien liikkeet varhaisessa aamussa tai myöhäisessä illassa. Etuovelta pääsee suoraan kiipeilemään kallionseinämää ylöspäin , terassin ovelta on parin metrin matka mustikkamaille :) Ruokapöydästä on näkymä alas mummolan riihelle ja lammelle ..
Ei hullumpaa .. eihän!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti