sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Sunnuntaina

On hetkiä, jolloin tulee pienen pieni kaipuu asutuimmalle alueelle, katuvalojen ja ehkä jopa asfaltin ääreen. Se hetki, tai kaipuu johtuu vain ja ainoastaan lenkkeilyn helppoudesta pienten lasten kanssa :)
Voihan se olla ihan laiskuuttakin, että koen tuon nykyään (näköjään) hieman hankalaksi. En tietenkään sitä myöntää haluaisi, en tietenkään! Itsekseni keksin syitä miksi emme pikkutyttöjen kanssa lähde täältä lenkkeilemään, miksi se on niin epämukavaa. Siten uskottelen, että se on lähes mahdotonta.

Esikoisen ensimmäisenä kouluvuonna kävelin joka päivä vaunujen ja yhden 5-vuotiaan kanssa koululle ja tietenkin takaisin säässä kuin säässä. Aamuisin autokyyti, päivällä vastaan kävellen, matka on yhteensä 5 kilometriä. Eihän tuo matkana pahalta kuulosta, mutta maasto on tässä suuressa osassa.
Vaunujen kanssa saa nauttia melkoiset ylämäet tullessa ja mennessä, jäätiköllä, lumessa ja loskassa. En nyt kuitenkaan unohda, että onhan niitä hyviäkin tiepäiviä :)
Näistä päivistä sain palkkioksi tyytyväisen koululaisen lisäksi seuraavaksi puoleksi vuodeksi rasituskivun oikeaan polveen. Sen jälkeen muistiin on jäänyt mikä ei ole hyvä asento ylämäkeen puskiessa, varasin ilmeisesti liikaa ja väärässä asennossa oikealla jalalla. Sinnikäs oli kyllä meidän Voitto silloin, ja on yhä edelleen..

Mutta siihen lenkkeilyyn palatakseni - eihän se tietenkään ole mahdotonta :)
Olen vain tullut mukavuudenhaluisemmaksi !!!

















Tässä vaiheessa voisin yrittää päästä päivän aiheeseen, ajatukseni pääsi hieman karkaamaan ensimmäisen lauseen jälkeen. Vaikka pieninä heikkoina hetkinä kaipaankin vanhoja kotiympäristöjä - rakastan metsää, luontoa ympärillämme. Kaikkia sen mahdollisuuksia. Nykyään olemme retkeilleet aivan liian vähän. Hassua kyllä, ennen ajoimme tänne metsäretken vuoksi, nyt kun me asumme siellä metsässä, liikumme siellä vähemman! 
Tänään lähdimme pienelle retkelle, niin suunnittelemattomalle, että emme olleet varautuneet makkaranpaistoon. Se ei onneksi haitannut lapsia ja minäkin selvisin ilman itkupotkuraivareita :)
Meidän 10- ja 4v lapset läksivät hiihtäen ja haastetta siinä alkumatkassa- ja maastossa olikin. Huumori pelasti monta tiukkaa tilannetta, ainakin 10v kanssa! Lopulta pikkuapulainen matkusti sukset jalassa iskän reppuselässä ja minä kannoin yhtä taaperoa upottavassa hangessa, kivenkoloja vältellen. Seikkailumieltä ja huumoria oli matkassa. Mahtavinta tässä on se, että kaikki tämä alkaa kotipihalta.. Ja jatkuu ja jatkuu. 

Pojat ovat jo taitavia liikkumaan haastavammassakin maastossa ja pikkuapulainen seuraa jalanjälkiä varmoin askelin. Pienimmäinen oli todella reipas ja tyytyväinen, pääsi välillä hieman itsekin kokeilemaan tallustamista, kun maasto sen salli. Ihmettelemistä riitti.
Putouksilla pojat pääsivät kiipeilemään ja leikkimään selviytyjiä :)  Tyttöjen kanssa piti olla vielä vähän varovaisempia. Upeimmista jääkohdista saatiin ihastuneita Frozen- huokaisuja ..
Kotiin päästyämme maistuikin kaurapuuro vaniljasokerilla maustettuna, tytöt odottivat malttamattomina lieden vieressä puuron valmistumista. Auttoivat pöydän kattamisessakin, sitä voi jo kutsua ruokahaluksi !

Jos saisin vähäsen madallettua mukavuudenhaluani ja ottaisin itseäni niskasta kiinni, ja lähtisin tyttöjen kanssa vaikkapa taas koululle poikia vastaan .. Matkaan saa varata paljon eväitä ja paljon aikaa, ripaus kärsivällisyyttä. Pojat olisivat varmasti innoissaan ja meidän päivään saataisiin jotain vaihtelua. Miksi ihmeessä pitääkin tehdä selvistä asioista niin hankalia ..?!





lauantai 28. tammikuuta 2017

Lauantaina

Vietimme vapaapäivää :)
Ei mitään sovittuja menoja , ei kellään. Voisi ajatella, että kotiäidillä kaikki päivät on vapaapäiviä, mutta eihän se oikeasti niin ole. Vapaapäivän tekee kiireetön aamu.  Ei kellonsoittoa,ei aikataulutettua aamiaista. Vapaapäivänä ei pakata kiireessä, ei hoputeta eikä huomautella vetelehtimisestä. Vapaapäivänä syödään pitkä myöhäinen aamupala, lompsitaan hitaanlaisesti ja katsotaan vaikka leffa keskellä päivää. Ikävä tosiasiahan se on, että muina päivinä jatkuva hoputtaminen on niin yleistä. Tänä aamuna kahden perheenjäsenen vielä nukkuessa ja minun tehdessä sitä myöhäisempää aamupalaa saimme soiton naapurista, siellä ihastuttavat pikkuveljekset kyselivät meidän 8-vuotiasta luistelemaan.

Menihän siinä hieman yli tunti, ennenkuin edes ensimmäisellä kokoonpanolla tuohon kentälle pääsimme. Ne kaksi uneliaampaa jäsentä tulivat sitten toisella autolla perässä :)
Eilen haimme yhden serkkutytön viikonloppukylään ja tytöillä olikin kova kiire jäälle. Ja niinkuin yleensä, vielä kovempi kiire oli lopulta eväslaatikolle! Eväät on vain niin mahtava juttu, vaikkei kummoiset olisikaan. Siinä on taikaa ..













Pienimmäisellä oli tietenkin halu päästä muiden joukkoon, vain luistimet puuttui ..
Onneksi jäällä sai vauhtia muutenkin, kuin terät jalkojen alla :)














Loppu päivä meni leppoisasti, joskin vilkkaasti. Se leffahetki rauhoitti laumaa hetkeksi aikaa ja alkuillan hämärässä mies lähti vielä laskemaan mäkeä lasten kanssa, kun minä jäin tekemään ruokaa. Pimeän tullen ottivat otsalamput avuksi, täällä kun ei valonsäteitä saada mistään ja ulkovalaistus ei yllä tuonne meidän mäkeen. Päivän kohokohta oli reissu mummolan pihasaunaan. taskulamppujen valossa kipitimme metsäpolkua saunalle. Saunaa lähestyessämme näimme mummin sytyttämät lyhdyt, joita oli useita. Kaunista.
Tällä kertaa me tytöt oltiin sen verran reippaita, että pulahdimme puroon virkistäytymään :)
Pojat kävivät iskän kanssa avannossa kaksi viikkoa sitten, silloin ei riittänyt yksi tai kaksi pulahdusta, piti käydä neljä kertaa! Ja avannosta telttasaunaan, vau!


Huomennakin saamme nauttia myöhäisen aamiaisen, sitä jo odottelen.
Kaunista, toivottavasti vielä aurinkoista sunnuntaita toivotan kaikille -



torstai 19. tammikuuta 2017

Valon riemua

Niin kaunis ja valoisa aamupäivä takana. Melkein oli jo hipaisu kevään tuntua ilmassa :)  vaikkakin tammikuuta vielä vietetään. Tällä hetkellä myrsky mylvii pilkkopimeässä, aamulla sitten nähdään onko taas puita kaatunut ..
Tällä viikolla olen jälleen käynyt poikien huoneet läpi supersuursiivouksella!!! Niin mahtava fiilis siitä ,vielä tällä hetkellä.. Tyhjensin huoneet kaikesta tavarasta ja kävin sen kaiken yksitellen läpi roskat ja kierrätettävät lajitellen . Aulaan on aina helppo kantaa kaikki lastenhuoneista, sen jälkeen vaan vaaditaan paljon taitoa puikkelehtia kaiken sen keskellä päivän tai kaksi :)
Kunnon hyllyt puuttuvat edelleen,ja tiukkaa tekee säilytys- varsinkin 10-vuotiaan huoneessa.  Pikkuveljen huoneeseen lisäsin vielä toisellekin seinälle liitutaulumaalia.  (Näistä kuvia seuraavalla kerralla)

Tuosta ihanasta valoilmiöstä ulkona en kerennyt juurikaan nauttimaan, pienen hetken verran , kun kävin pienimmäisen nukuttamassa vaunuihin. Dooris nautti kyllä ja pikkuveljen jalkapallo sai vähän kyytiä :)





















tiistai 10. tammikuuta 2017

Sairaspäiviä

Voi näitä tauteja ..
Itselläni 16. sairaspäivä menossa, vaihtelevia päivät ovat tietenkin olleet. Ensimmäinen viikko oli helpompi, kuin nämä viime päivät. Ulkoilmassa on ollut parempi ja pakkasella jopa mukavampi, kun ei ollut kuumetta.
Pienimmäinenkin jatkoi sairastelua muutaman hyvän päivän jälkeen  :(
Kova limainen yskä ja jälleen lämpöä. Juomat ja hieman ruokakin maistuu, leikkimään pitää pienissä erissä päästä - ja isoveljen kuuntelemien NHL-tunnareiden ( vai maalilauluja, vai mitä ne on ??! ) tahdissa vähän tanssittaakin.
Kipeä on silti pikkuinen ...
Viimeyön pitkinä ja rauhattomina tunteina mietin, mitä jos olisin jo takaisin työelämässä ???

Pojat ovat olleet toistaiseksi terveinä, saa nähdä näyttääkö raudanluja kiekkoilijoiden kunto viruksille pitkää nenää :)
















Nyt me lähdetään pikkupotilaan kanssa kokeilemaan pieniä unia. Siinä on asia, mikä on hankalaa sisätiloissa, kun on pääsääntöisesti aina nukuttanut vaunuihin! Aamupäivällä oli niin väsynyt, että nukahti meidän sänkyyn silmänräpäyksessä, vaikkakin uni kesti vain puoli tuntia ..
Kuvasarjan toinen kuva on otettu muutamaa minuuttia ennen, kuin uni valtasi pienen :)






perjantai 6. tammikuuta 2017

Mökkireissulla

Tänään vähemmän sanoja ja enemmän kuvia.

Mainittakoon kuitenkin, että mökkipäivämme olivat erittäin onnistuneet. Ilman eripuraa ja pientä nahistelua ei kuitenkaan koskaan selvitä, kun pieneen tilaan laitetaan kolme hyvin määrätietoista sisarusta ja kaksi aikuista, jotka kuvittelevat pitävänsä rennosta oleilusta huolimatta pientä järjestystä yllä - ja pisteenä iin päälle tuhatjalkainen utelias 1-vuotias, jonka pitää saada koskea kaikkeen, kiivetä kaikkialle ja tyhjentää kaiken :)

Ensimmäisen yön yövyimme koko perheen voimin ja seuraavaksi yöksi jäinkin kaksin esikoisen kanssa. Se oli oikeasti mahtavaa! Nautimme molemmat tuosta hiljaisesta pakkasillasta pitkän ja herkullisen iltapalan kera, molemmilla nenät kiinni kirjassa ( tai aku ankassa!) Välillä kävimme pientä keskustelua , milloin mistäkin. Ihana ilta! Me kaksi olemme hyvin samankaltaisia mitä tulee lukemiseen, eväisiin ja peittojen keskelle käpertymiseen ..

























Mökkipäivä nro2
Kun äidillä paukkuu pää poskiontelontulehduksesta ja unettomasta yöstä -  on lääke tässä :)

 Pienimmäinen siis löysi jostain meikkikynän ja oli koristellut omia kasvojaan! Tästä innostuneena velipojat koristelivat myös toisen siskon kasvot , näyttää näin kuulemma ihan iskältä partoineen ja viiksineen.






Kaunista ja hyvin talventuntuista viikonloppua toivotamme kaikille!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Kuten  facebookissa viime viikolla lyhyesti kirjoittelinkin, niin pitkä tauko on ollut.
Nyt yritetään jatkaa saaden tekstiä entistä useammin :)




Luulin jo flunssastani päässeen, mutta ei. Huippu ohitettiin kyllä, mutta jälkitaudin kanssa yhä taistelen. Kovan luokan valtataistelu menossa! Lepohan nyt on lähes mahdotonta neljän lapsen kanssa, isommat on jo helppoja, mutta varsinkin pienimmäisellä toimii "äitiyrittäälevätä- tutka"varsin hyvin! Jostain syystä makuuasennossa olevan äidin pään päälle ( miksi juuri pää ...!?? ) pitää päästä istumaan ja sen yli pitää saada kiipeillä. Keskivartalo eivätkä jalat kelpaa, ei. Pää sen olla pitää!
Kun äiti-ihminen on makuuasennossa, niin pienintä harmittaa juuri silloin kaikkein eniten, ja silloin on mukavin hetki parkourata ruokapöydällä ja tuoleilla.
Jos yritän tarttua salakavalasti kirjaani, niin sama pieni veijaritar pyrkii kiipeilemään siihen kirjan päälle. Tänään hiiviskelin esikoisen viileään huoneeseen haaveissani pienet unet, mutta säryt oli lopulta niin kovat, että tuli vain kurjempi olo.. Vaikka mies oli kotosalla, etsi pienimmäinen minua siltikin kovasti - Ätä, ätää !!!  Lopulta pomppasin ylös puuron keittoon ja päätin nujertaa kurjan oloni pienellä kävelyreissulla. Puuron jälkeen houkuttelin juuri 10-vuotta täyttäneen esikoisen mukaani ja lähdimme rantaa kohti lämmittämään mökkiä. Mökissä asteita oli pyöreä nolla , ei sentään pakkasen puolella :) Kotiin päästyämme olo oli huomattavasti miellyttävämpi ja jäinkin ihan itsekseni muiden lähtiessä harkkoihin. Tässä ja nyt on se lepohetki, mitä olen useita viikkoja kaivannut !
Suunnitelmissa on, että menemme mökille yhdeksi yöksi koko porukalla ja yhden yön vietän siellä itsekseni. Vain minä ja kirja, kynttilät ja joku herkullinen eväs. Sitä ennen tarvitaan vain lisää tulta uuniin :)

Olen yrittänyt miettiä miksi en saanut aikaiseksi yhtään kirjoitusta lähes kahteen kuukauteen ...
En vain saanut aiheista tarpeeksi kiinni, jouluotsikoihin menetin täysin mielenkiintoni, ja muuten täällä on vain eletty päättymätöntä pyykki- ja sotkurumbaa. Yritän myös miettiä blogitekstieni suuntaa. Sisustus ja projektien kulku on hyvin niukkaa, niistä ei tällä hetkellä tarinaa jaettavaksi juuri ole :)  Vaikka toisin toivoisin kyllä. Kodin ulkopuolinen elämä pyörii marketti- ja satunnaisilla kirpparireissuilla sekä poikien harkka- ja pelimatkoilla. Ja siinä se.
Läheisiä ystäviä meillä onneksemme on, jopa tässä lähellä, liian harvoin vaan näemme. Yleensä hyvinkin pikaisesti. Kaikki olemme loppujen lopuksi samankaltaisissa tilanteissa ja ymmärrämme arjen kulun ja kiireet. Jäljellä on täten aika ja arki näiden seinien sisällä ja lähistöllä. Näiden seinien sisällä asuvien ihmisten päivittäiset tapahtumat ja toteamukset, perheen hankaluudet ja onnenhetket, oppiminen sekä vain oleminen. Se on sitä, mistä teksti tulee luonnostaan, arki ongelmineen iloineen!

Nyt uusin voimin tähän uuteen vuoteen, tänä vuonna alan haaveilemaan enemmän :)
Tutkiskelen tulevaisuuden näkymiä vaaleanpunaisten lasien läpi ja lopulta , kun olen haaveillut tarpeeksi, alan toimimaan- jotta joku näistä haaveista toteutuisi!