Hyvää viikonloppua!

Tänään on helppo nauttia alkavasta viikonlopusta kiireistä ja jomottavasta päänsärystä huolimatta.
Aurinko ja varsin luminen maisema tekevät ihmeitä pimeän ajan jälkeen :)
Tyttöjen kanssa leikittiin ja kokeiltiin mahdollisia joulukorttikuvia. Harjoittelua vain.  Toiselle kyllä maistui kuvausrekvisiitta, eli piparit sekä mandariinit. Toista ei niin kuvaus kiinnostanut ja kylmyys kiusasi, koira oli lähinnä otettu piparinmurusista! Pojatkin tottakai kuvaan raahataan ja iskä keksikin oivan varustuksen :)

Lounaaksi tänään oli nuotiomakkaraa ... Namskis!
Varsinkin meidän 4-vuotiaan herkku.

Huomenna onkin herätys ennen kukonlaulua. Lapset, vaunut, eväät, lelut, kiekkokamat ja kiskan leipomukset autoon ja matkaan :)
Sunnuntaille on varmastikin etsittävä hyytelön ohje, oikein makea jellymäinen hyytelö!
Mies on tainnut jo parin vuoden ajan toivoa sitä isänpäiväksi, ja poloinen on aina jäänyt ilman hyytelöä :)  En edes muista miksi .... Nyt on siis hyytelön aika .

Kaunista viikonloppua Ketunleipärinteeltä-

Sunnuntaina

Pääsin aloittamaan sunnuntaini harvinaisella tavalla . Ei mitenkään erikoista, mutta ihanaa. Hyvin levottoman yön jälkeen pienokainen heräsi jo ennen seitsemää .
Oli kuitenkin mahtavaa makoilla vielä hetki hämärässä peittovuorien keskellä ,  luminen maisema vieressä. Sänkymmehän on nykyään yläkerran aulassa, joten parvekkeen ovi sivuikkunoineen takaa metsämaiseman , tällä hetkellä lumisen sellaisen. Seitsemältä kipitimme alakertaan lastenohjelmia katsomaan.  Se mikä tästä tekee erikoisen, on yksinkertaisesti tuo ihana laiskottelu ja loikoilu aamuhämärässä :)

Sohvan luona oli vielä poikien leffaillan jäljiltä ekstra peitot- ja tyynyt - siinä sain lattiallakin loikoilla pikkuisen leikkiessä ja jokellellessa tyytyväisenä !
Hetki meni ennenkuin muut alkoivat heräilemään ...

Kynttilät kuuluvat jo aamuihin ja iltoihin , ja tietenkin iltapäiviin :)    (hmmm. . melkein jo pieniä sormia polttelee )

Projekti koirankoppi sekä kompostin lämpösuoja ovat tällä hetkellä pihaprojekteina. Tänään ne saivat kyllä jäädä odottamaan arkea. Nyt tuoksuu kanelisen makea hirvenpaisti ja käyn vielä nukuttamassa pienen ulos pienille unille ..

Uutta keittiössä!

Kauan (mutta kärsivällisesti) odotetut keittiön kaapistojen ovet ovat viimein paikoillaan..  Voi tätä riemua !

Kaapistot ostimme Ikeasta ja olemme näin kahden ja puolen vuoden kokemuksella ja tietenkin hyvin aktiivisella käytöllä, olleet erittäin tyytyväisiä laatuun .  Moitteita en keksi lainkaan . Ovet päätimme tehdä itse, jossain vaiheessa olin kyllä jo hypätä autoon,Ikeaa kohti kaasuttaen .. Oli päiviä jolloin niiden muovikippojen ja jauhopussien sekamelska pisti silmään normaaliakin enemmän!

Eräänä iltapäivänä mies sitten hiippaili mummolaan navetan taakse sorkkaraudan kanssa ja tässä näkyy lopputulos!

Laudat ovat sellaisenaan peräisin liiterin seinästä! Nykyään, kevyen harvennuksen jälkeen liiterikin hengittää hieman paremmin :)

Vetimiä vielä puuttuu ja niiden aika koittaa pian.
Onneksemme  löytyikin  Ikean lähipisteestä juuri ajatustani vastaavat vetimet , mutta ihan jokaiseen ei tule tätä samaa .. (ahaa-elämystä odottaen)

Keittiön yläosakin kaipaisi muutoksia sekä järkevämpää tilan käyttöä. Se ajatus saanee nyt odotella ja kypsyä rauhassa ..

Nyt olen onnellinen ja kiitollinen tästä :)

Huom. Kunnia tästä työstä menee tietenkin miehelle :)

Ensilumi

Ensilumen saapuessa pojat olivat koulussa, ja minä hihkuin aivan innoissani 4-vuotiaalle!
Toinen kohotti hieman katsettaan meneillään olevasta lastenohjelmasta - Joo joo, mä tiiän jo!

Kumpi meistä nyt olikaan coolimpi ..?

Pienokainen nukkui omassa sängyssään  (aivan uusi juttu!) päikkäreitä ja minä aloin touhuamaan keittiössä. Katselin ikkunasta lumihiutaleita ja kevyeen lumipeitteeseen piiloutuvaa metsää .  Ei mennyt pitkään, kun mielessäni tuoksui piparit , pikkuhiljaa joululaulut :)

Ensilumen vaikutusta.

 Tänään tuo samainen 4-vuotias raahasi upouutta pinkkiä pulkkaa tuohon pihaamme nousevaan mäkeen ,toisen ajatus oli hyvä,mutta tie oli tietenkin aivan hiekalla ! Yllättävän hyvin otettiin vastaan uutinen mäenlaskusuunnitelmien peruuntumisesta.
Pulkan sai kyllä äiti viedä takaisin ylös , edellä kulkijan pientä mutinaa kuunnellen :)

Taaperon tahdissa

Pienimmäisen ensimmäinen vuosi alkaakin olemaan jo täynnä ja pian vietämme syntymäpäiviä!
Molemmat tytöt ovat syntyneet lokakuussa ja yhteiset juhlat ovat siten tulossa.
4- vuotta täyttävä pikkuapulainen kyllä vaati aika runsaasti suostuttelua tähän .. hmmm.
Vuoden ikää lähestyvä taapero on alkanut näyttämään luonnettaan jo kovastikin. Ja se vasta on aiheuttanut täällä kovasti naurua ja hilpeyttä, mutta myös tuskan hikeä sekä syviä huokaisuja !!!
Kuten arvata saattaa tuskan hiki on äidin vaiva :)

Ja missä näin käy? No kaupassa. Ja kärryihin laitettaessa. Ja autoon laitettaessa. Ja kun pitäisi istua vaipan vaihdossa, ja pukiessa. Ei muualla :)

Miksi istuminen on niin kamalaa 1-vuotiaan elämässä?!  ( ja hyvin pitkälti sen jälkeen ...)
Minä istun nyt ensimmäistä kertaa tänään ihan rauhassa, enkä lainkaan ole tästä pahana !

Kaupassa käynti on tällä hetkellä ehkä pahimmillaan. Ei suostu istumaan kaupan kärryssä kymmentä

sekuntia pidempään, kun jo seistään ja huojutaan seisoma-asennossa. Ei kovinkaan turvallista, ei.
Kärryn tavaratila testattu (vaikka kiellettyä onkin, anteeksi!), sieltäkin jalkaa nostetaan ja tavaraa tiputellaan sitä mukaan, kun kerkeää uutta nappaamaan tilalle :) Salaatit ja kukat on kivaa revittävää!
No entäs, jos syliin, niinkuin miespuolinen ehdotti ?
Ehkä pienissä pätkissä onnistuu, mutta tuo vuoden ikäinen alkaa jo painamaan yhdellä käsivarrella kääntyillen ja vääntyillen, rimpuillen. Ei siis paras ratkaisu. Kärryjen kaukaloa kokeilen vielä usein, mutta laita  nyt vilkas taapero siihen makuulleen !!! Enkä millään saa niitä valjaita pysymään sopivana kohdillaan, viimeksi oli saanut pujoteltua  itsensä puoliksi pois ja oli jo osittain polvillaan, kun katsoin hetken lasten sukkia!

Hyvä asia tietenkin on, kun lapsi on kiinnostunut ympäristöstään ja haluaa liikkua .. tähän väliin se mutta :)  Olisin järjettömän helpottunut, jos ihana pikkuiseni malttaisi istua kärryssä kauppareissun ajan. Minulla on nyt toista viikkoa kirpparipöytä, jota tietenkin käyn siivoilemassa ja täyttämässä kahden päivän välein. Se on ollut myös mielenkiintoista, uskokaa pois!
Toissa kerralla taapero oli kyllä tyytyväinen oloonsa kärryssä .. itseasiassa tanssi isosiskon musiikin tahtiin :) Lähipöydässä oli myynnissä jokin lasten kosketinsoitin, ja siitä oli nyt meille suuri ilo!

Onneksi kuitenkin tuo tuskan hiki jää vähemmälle niiden naurujen ja hilpeyden, ilon ja riemun taakse! Pikkuinen sisko osaa naurattaa isompia sisaruksia, ja nauttii saamastaan huomiosta. Meitä kaikkia hymyilyttää jo pelkästään tuon taapertavan vaippapöksyn katseleminen täällä kotona. Kävelee sujuvasti ja yrittää sännätä sisaruksia karkuun, potkii palloa ja kantelee mielellään isompiakin esineitä. Vähän meinasi ärsyttää, kun ei saanut hyvistä yrityksistä ja voiman ärjähdyksistä huolimatta nelkkiluokkalaista isoveljeä ilmaan :) Velipoika sai hyvät naurut ja lopulta pikkusiskokin, kun pääsi itse veljen syliin. Usein, jatkuvasti käytetty sana on " ato!" . Tarkoittaa tietenkin -katso!

Isosisko seisoi käsillään jääkaappia vasten, kädet maassa, jalat kaappia vasten. No tietenkin pikkusisko yrittää nyt samaa! Pakittaa kaappia päin ja nostaa toista jalkaa , hokee - ato, ato!
Pienestä sekin alkaa. Ja sama jatkuu vielä koululaisillakin, kun vanhemman toivotaan näkevän kaikki temput ja teot, kuvat ja piirrustukset, hassut ilmeet, ja kaikki. Pitäisi nyt muistaa vielä iloita siitä, sillä pian voi koittaa aika, jolloin ei missään nimessä haluta vanhemman näkevän mitään :)

Olen nauttinut pienokaisen ensimmäisestä vuodesta suuresti, yöunet ovat vielä olemattomia, mutta joskus nekin saadaan takaisin :) Selviä ihmeen hyvin, hyvin vähällä unella. Aika kuluu nopeaan, joten haluan ahmia päiviini tätä  taaperovoimaa! Pysähtyä iloitsemaan yksinkertaisista asioista, kuten sanasta "ato!"  ja siitä, kun saan ihastella pienen riemua uusista eväistä, kun pikkuinen löytää velipoikien kiekkokypärän tai vaikka murolautasen :)

Minä ja Hän

Viime päivinä olen useasti törmännyt parisuhde- aiheisiin otsikoihin. Siitä syystä voisin nyt itsekin paneutua hetkeksi pohtimaan suhdeasioita.

Päivät kuluvat tässä perheessä liian ripeään ja meillä aikuisilla ei kahdenkeskeistä aikaa juuri ole.. no ei lainkaan! Uskallan nyt puhua miehenikin puolesta, mutta se ei toistaiseksi ole ollut meille ylitsepääsemätön ongelma, eikä ole kiristänyt meidän välejämme. Talossa taapertaa tällä hetkellä yhden vuoden ikää lähestyvä neito, joten illatkaan eivät vielä ole tehty toisen kainaloon käpertymistä varten :)   Haaveissa siintää yhdessä sohvannurkkaan käpertyminen, kynttilävalaistus, hyvä leffa ja pieni herkullinen purtava. Ilokseni tuo haave saattaa olla jo hyvinkin lähellä, sillä taapero nukkuu jo alkuyön pätkän heräämättä. Miksi ei sitten aikaa olisi?
Jompikumpi meistä hoitaa edelleen tuon nukutuksen, minä imettämällä, iskä laulamalla! Omaan sänkyyn ( putoamiselta turvaan) ei vain olla saatu opetettua, joten tuon pienokaisen häkkisänkytutka hälyttää heti, kun yritämme laskea omaan petiin! Ja tuosta seuraa jälleen uusi nukutusprojekti..

Isommat lapset menevät nukkumaan aika mukavasti, neljää vuotta lähestyvä pikkuapulainen tarvitsee  vielä valoa ja laulua, aikuisen turvaa. Lopputiivistelmä: Pimeän tullen käperrymme kaikki omiin koloihimme keskittyen Aku Ankkoihin, prinsessakirjoihin ja somemaailmaan!
Tämäkin toimii kyllä, kun ei aseta liikaa odotuksia yhteiselle ajalle eikä stressaa asiasta :)

Meidän vanhempien kommunikointi muista, kun lasten asioista on keskeneräistä ja pätkivää. Puhetta siitä sun tästä, vastaukset jäävät saamatta ja useimmiten lauseetkin jäävät kesken .. Tästä yhtenä esimerkkinä seuraava: mies lähti aikaisin eilisaamuna helsinkiin (sen tiesin, Jes!) mutta yhtään en tiedä miksi :) Tällä hetkellä riittää, että tietää milloin lähtee ja milloin tulee, missäpäin suunnilleen on. Se ei ole kuitenkaan välinpitämättömyyttä, ei.

Yksi vahvuuksistamme on jokatapauksessa ollut juuri kyky keskustella asiat halki, kun aihe tähän tulee. Siihen on aina aika saatu, eikä näihin keskusteluihin ole tuntitolkulla aikaa tarvittukaan.
Joskus tulee purtua hammasta ja pitkitettyä kissan pöydälle nostamista, kun omasta mielestä toinen on vähän äksy tai omituinen, inhottavan oloinen. Tai kun oma jaksaminen alkaa olemaan loppusuoralla, kun apua tarvitsisi yksinkertaisissa asioissa, kuten pöydän siivoamisessa. Silloin yleensä räjähtää! Mies on jo hyvin tottunut näihin purkauksiin ja ilokseni (useimmiten) toimii järkevänä osapuolena tilanteen ollessa päällä. Nämäkin räjähtelyt ovat vähentyneet, vaikka paineet kiireessä, unettomuudessa ja melussa ovat vahvimmillaan. Mies muistuttelee pyytämään apua ja omaa aikaa, ennenkuin ollaan äärirajoilla, lähellä räjähdystä.. Ylimääräistä aikaa pienille hengähdystauoille ei oikein ole, mutta järjestelemällä sellainen onnistui tälle viikolle. Maanantaina pikkutytöt lähtivät mukaan poikien kiekkoharkkoihin, ja minä nukuin koko tuon ajan!
Lyhyt keskustelu, päivitys toisen olosta ja tunteista kuuluu arkirutiiniin ilman ongelmiakin. Siitä saa voimaa ja hyvän mielen, eikä vie paria minuuttia kauempaa :)

Yhdessä olemme sopivan erilaisia, silti sopivan samanlaisia, omaamme samankaltaiset elämänarvot ja osaamme nauraa itsellemme. Kunnioitamme toisiamme ja muistamme aina sillointällöin kiittää toista tietyistä asioista, suurista tai pienistä. Kivaa on, kun toinen kiittää vaikka pelikassin pakkaamisesta, mutta pysähdyttävää on, kun kuulet - Kiitos, kun olet mun elämässä!

Olemme kasvaneet hienosti yhteen, ja oppineet ymmärtämään toisiamme. Osaamme suodattaa useimmat turhat huomautukset ja heitot, joita heikkoina hetkinä saattaa tulla. Minä huokaisen väsyneen miehen huonoille vitseille ja epäsopiville heitoille, mies nyökyttelee minun sisustus/muutos/raivausvouhotuksille, joista useimmat laadin totaalisen "raivon" vallassa :)  Ja kuten molemmat tiedämme, useimmat niistä unohtuvat kokonaan "raivon" laannuttua!  Riitoja on ja mökötyksiä, tottakai! Pitää vain sopia ja osata pyytää anteeksi. Miettiä ja muistaa mikä on tärkeää!

Tähän suhteeseen olemme aikoinaan lähteneet samalta lähtöviivalta, 16- vuotiaana vailla suurempaa kokemusta. Alamäkiä on ollut, varsinkin ensimmäisinä vuosina. Toisiin ihmisiin yritimme tutustua lyhyiden erojen aikana, mutta tässä me olemme! Vahvempana, kuin koskaan - ja väsyneempänä :)

Poikien valtakunnat

Viime aikoina täällä on laitettu taas kaikki hyrskynmyrskyn ja heikunkeikun !!!
Facebookissa jo aiemmin kirjoitinkin, että meidän koululaiset ovat vihdoin saaneet omat huoneet!
Alunperin oli tarkoitus jakaa poikien aiempi suuri huone väliseinällä, mutta en millään raaski tuohon hommaan ruveta :)  (tai no tuskin minä sitä seinää rakentaisin) Huone on kauniin avara ja valoisa,kiva näin. Se toimii siis vastedes tyttöjen huoneena, tällä hetkellä meillä aikuisilla on yhdessä nurkassa oma tila, kirjahyllyn takana. Toimii.

Mutta miksi me olemme nurkassa?
Kaikkihan lähti siitä, että pikkuapulainen ja veljeksistä nuorempi vaihtaisivat tilojaan. Kaikki olivat tyytyväisiä ratkaisuun, muutostyön ja tavarakasojen keskellä pirautin miehelle innostuneen puhelun  ideastani ja näin muutti esikoinen meidän makkariin! Ajattelin, mihin ihmeeseen me tarvitaan huonetta, jossa vietetään vain aika joka ollaan unessa! Esikoinen hyötyisi tuosta tilasta huomattavasti enemmän, ja näin on ollutkin. Oma tila ja oma rauha suotakoon nelkkiluokkalaiselle, kun siihen on mahdollisuus.. Molempien poikien päätyseinän maalasin liitutaulumaalilla, ja ovat olleet Todella iloisia tuosta! Ja musta, vau! Esikoiselle ostettiin uusi kirjoituspöytä Jyskistä, nuorempi sai iskän vanhan :) Pikkuveli oli vähällä  tuosta loukkaantua, mutta korostin kaappitilaa johon saa aarteet jemmaan - näin olikin hetken asiaa pohdittuaan tyytyväinen ratkaisuun.

Tarkoitus on muokata yläkerran aulasta meille pienen pieni makuuhuone, tuohon tarvitaan se väliseinä. Tällä hetkellä aula toimii tv-tilana, mikä kerää kaiken roskan ja romun, ylimääräisen tavaran luokseen, vaatteista puhumattakaan. Kevyt , mahdollisesti vanhoja ikkunoita sisältävä väliseinä vain puuttuu.. Parveke jää tuolloin "meidän makkariin".  Katsotaan nyt, päästäänkö me tuosta ajatuksesta pidemmälle :) Toivottavasti, ajatus ei nimittäin ole lainkaan huonompi!

Esikoisen huoneeseen palatakseni, säilytystilat puuttuvat vielä. Miten saada Aku Ankat ja lukuisat kirjat, legoalukset ja tekeleet, pelit ja kaikki muu tärkeä tavara järkevästi paikoilleen? Pohdintaa, pohdintaa ...

(niinkuin tästä näette, säilytystilaa vailla ollaan :)   )

 Pikkuveljen huone.
Vasemmalta seinältä piiloon joutui pinkki seinä, oli kuulemma vähän lälly!
Kerrossänky on tullut meidän kotiin veljeltäni, ja tuollaista samankaltaista harkitsen myös esikoisen huoneeseen. Sirorakenteinen, ja olisi yövieraalle aina peti valmiina. Sänky pitää joka tapauksessa löytää, tällähetkellä nitisevä varavuode käytössä... hieman ärsyttävä pidemmän päälle !

Täälläkin vielä viimeiset asettelut vaiheessa, mutta toimiva ratkaisu.
 Molemmat ovat pitäneet huoneensa siisteinä, oikeasti ! Eikä ole iltariitoja laisinkaan, totta !

Aikanaan tytöillä siis luvassa hyvät tilat leikeille ja nukkumiseen.. Ei tarvitse kompuroida nukensänkyihin ja duploihin, pikkueläimiin ja keittiövälineisiin :) Pojat ovat jo jättäneet taakseen lelulaatikot, muutamia leluja lukuunottamatta. Siskojen huoneessa voi käydä sitten leikkimässä, kun oikein leikityttää! Puupalikoilla ja duploilla innostuvat toisinaan pikkusiskojen kanssa vielä rakentelemaan, hyvä niin. Leikinaikaa vielä on ..

Kauniita syyspäiviä ja kynttilän valoa iltoihinne toivon ..!

Sunnuntaina metsässä

Tänään ei päivä näyttänyt lähtevän käyntiin, ei sitten millään!
Yöhousuissa haahuilin vailla innostusta mihinkään, kahvikuppien äärellä seinää tylsistyneenä tuijotellen. Pienimmäinenkin kerkesi nukkumaan päivän ensimmäiset unensa sylissäni ..
Ulkona kaunis aurinkoinen syyspäivä.

Viimein pääsin puolenpäivän aikaan ulos muiden perässä ja istahdin kivelle katselemaan perheen puutalkoolaisia. Sen verran ahkerasti pojatkin pinosivat ja kantoivat puita, että omantunnon kolkutellessa menin hieman avuksi :)  Jostain syystä kuitenkin päädyin tyttöjen kanssa istuskelemaan tuohon sammalmättäälle ja taapero oli kovin onnellinen ympärillä olevista marjoista!
Pikkuhiljaa hymyn säestämänä päiväni alkoi kirkastumaan. Katsellessani noita pieniä taaperon sormia, jotka noukkivat pikkuisia mustikoita, sinisiä suupieliä. Voi ihanuutta!

Nappasin tytön kainalooni, keskeytin miesten puutalkoot ja ryntäsimme vaihtamaan vaatteita.
Hetken kuluttua nousimme rinnettä ylöspäin, aivan etupihamme tuntumassa.

Ja niin iski innostus, sammalilla nököttävästä taaperosta!
Poissa oli tylsyys ja haluttomuus ryhtyä mihinkään :)  Nämä kuvat eivät vielä ole sitä mitä lähden hakemaan. Vain hyvin nopea kokeilu ja innostuksen lähde. Hyvin pian, nyt syyskuun aikana haluaisin saada kuvattua pesuettani tuossa metsässä.  Metsänväkeä.

Pojat voisivat olla esimerkiksi peikkoja, pikkusiskot kenties jotain hieman sievempää ..

Uutta seinässä, vanhaa katossa!

Pitkästä aikaa täällä!
Päivät ovat taas kiiruhtaneet pikavauhdilla kohti kauneinta syksyä, ja tämän äidin aika ja ajatukset ovat olleet muualla. Nyt oli aika tälle.

Olohuoneemme, joka myös välillä toimii ruokailuhuoneenamme, harmaa tapetti on pistänyt silmääni jo pitkän tovin. Oli ikäänkuin sellainen ylijäämätapetti, joka seinään liisteröitiin pikapikaa toissa jouluksi. Meillä kahdella ei vain yksinkertaisesti synkannut ja pari viikkoa sitten päätin tarttua toimeen!
Pohdin päälle maalaamista, mutta ...
Nyt siinä komeilee valkoinen lautaseinä ! 
Papalta saimme lautaa ja hyvin kevyen hionnan ja kolmen maalikerroksen jälkeen se on nyt paikoillaan, ja meillä todellakin synkkaa :)

Vihdoin ja viimein alan uskomaan ratkaisujen olevan oikeita ja saan innostusta kuvien ja taulujen asetteluun. Aloitettu on, mutta kuvia pitäisi teettää, oikeilla tehosteilla - ja siihen taas tarvitaan se oikea aika! Olen kuitenkin tyytyväinen jo tähän urakan aloitukseen.

Uutta lautaa uudessa seinässä, mitäs sitten se vanha?
Vanhassa kodissa otimme kylmän ja käyttämättömän vintin käyttöön. Remontin aikaan (meidän suureksi onneksemme) pappa ymmärsi ottaa vanhoja käyttökelpoisia lautoja talteen, ja nyt noin 8 vuotta myöhemmin nuo laudat komeilevat uuden kotimme katossa!!!

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa ..

Mukavia hetkiä alkaneelle viikolle toivotan -