Nyt yritetään jatkaa saaden tekstiä entistä useammin :)
Luulin jo flunssastani päässeen, mutta ei. Huippu ohitettiin kyllä, mutta jälkitaudin kanssa yhä taistelen. Kovan luokan valtataistelu menossa! Lepohan nyt on lähes mahdotonta neljän lapsen kanssa, isommat on jo helppoja, mutta varsinkin pienimmäisellä toimii "äitiyrittäälevätä- tutka"varsin hyvin! Jostain syystä makuuasennossa olevan äidin pään päälle ( miksi juuri pää ...!?? ) pitää päästä istumaan ja sen yli pitää saada kiipeillä. Keskivartalo eivätkä jalat kelpaa, ei. Pää sen olla pitää!
Kun äiti-ihminen on makuuasennossa, niin pienintä harmittaa juuri silloin kaikkein eniten, ja silloin on mukavin hetki parkourata ruokapöydällä ja tuoleilla.
Jos yritän tarttua salakavalasti kirjaani, niin sama pieni veijaritar pyrkii kiipeilemään siihen kirjan päälle. Tänään hiiviskelin esikoisen viileään huoneeseen haaveissani pienet unet, mutta säryt oli lopulta niin kovat, että tuli vain kurjempi olo.. Vaikka mies oli kotosalla, etsi pienimmäinen minua siltikin kovasti - Ätä, ätää !!! Lopulta pomppasin ylös puuron keittoon ja päätin nujertaa kurjan oloni pienellä kävelyreissulla. Puuron jälkeen houkuttelin juuri 10-vuotta täyttäneen esikoisen mukaani ja lähdimme rantaa kohti lämmittämään mökkiä. Mökissä asteita oli pyöreä nolla , ei sentään pakkasen puolella :) Kotiin päästyämme olo oli huomattavasti miellyttävämpi ja jäinkin ihan itsekseni muiden lähtiessä harkkoihin. Tässä ja nyt on se lepohetki, mitä olen useita viikkoja kaivannut !
Suunnitelmissa on, että menemme mökille yhdeksi yöksi koko porukalla ja yhden yön vietän siellä itsekseni. Vain minä ja kirja, kynttilät ja joku herkullinen eväs. Sitä ennen tarvitaan vain lisää tulta uuniin :)
Olen yrittänyt miettiä miksi en saanut aikaiseksi yhtään kirjoitusta lähes kahteen kuukauteen ...
En vain saanut aiheista tarpeeksi kiinni, jouluotsikoihin menetin täysin mielenkiintoni, ja muuten täällä on vain eletty päättymätöntä pyykki- ja sotkurumbaa. Yritän myös miettiä blogitekstieni suuntaa. Sisustus ja projektien kulku on hyvin niukkaa, niistä ei tällä hetkellä tarinaa jaettavaksi juuri ole :) Vaikka toisin toivoisin kyllä. Kodin ulkopuolinen elämä pyörii marketti- ja satunnaisilla kirpparireissuilla sekä poikien harkka- ja pelimatkoilla. Ja siinä se.
Läheisiä ystäviä meillä onneksemme on, jopa tässä lähellä, liian harvoin vaan näemme. Yleensä hyvinkin pikaisesti. Kaikki olemme loppujen lopuksi samankaltaisissa tilanteissa ja ymmärrämme arjen kulun ja kiireet. Jäljellä on täten aika ja arki näiden seinien sisällä ja lähistöllä. Näiden seinien sisällä asuvien ihmisten päivittäiset tapahtumat ja toteamukset, perheen hankaluudet ja onnenhetket, oppiminen sekä vain oleminen. Se on sitä, mistä teksti tulee luonnostaan, arki ongelmineen iloineen!
Nyt uusin voimin tähän uuteen vuoteen, tänä vuonna alan haaveilemaan enemmän :)
Tutkiskelen tulevaisuuden näkymiä vaaleanpunaisten lasien läpi ja lopulta , kun olen haaveillut tarpeeksi, alan toimimaan- jotta joku näistä haaveista toteutuisi!
