Eilen oli kauniita pieniä hetkiä,kun aurinko antoi parastaan näin huhtikuulle.
Silloin keskeytin päättymättömän siivoukseni ja kerkesin napata pari kuvaa (noin 50 tai vähän yli). Mietimme jokin aika sitten aikaa,jolloin filmirullalle napsittiin 24 kuvaa :) Ja voi sitä jännitystä ja riemua,kun kuvat sai teetettyä! Joskus jopa tunnin kuvassa,jolloin ei tarvinnut odottaa päiväkausia.
Tallilla tuli silloin napsittua filmirullat täyteen hevosia, ei välittänyt kuvakulmista tai kuvan laadusta, pääasia että kuva oli lempihevosesta!
Rakastan kyllä sateisiakin päiviä. Ulkona on kiva olla kunnon varusteissa,pisaroilta suojattuna. Sisätiloissa taas on ihana kuunnella sateen ropinaa ja kohinaa,kuivana ja lämpimässä.
Eilen menimme pikkuapulaisen ja pienimmäisen kanssa hyvin ansaituille päiväunille sateen kohinaa kuunnellen,aika mukavaa. Ja minäkin ihan oikeasti nukuin! Se on erittäin harvinaista. Heräsin kamalaan rämpyttävään meteliin - mikä hetken ihmeteltyäni osoittautui puhelimekseni :) Pojat sieltä soittivat koulumatkalta. "- Pukekaa nyt ulkovaatteet päälle ja lähtekää meitä vastaan!"
Ei tarvinnut vastaan lähteä,mutta tilasivat jonkun tooosi hyvän välipalan.
Mitä aurinkoon tulee,niin minulle se antaa hurjasti virtaa ja potkua. Joskus vähän liikaa hyviä ideoita,kun tulee innostuksia varsinkin pihaan liittyvissä muutoksissa ja hankinnoissa! Vähemmälläkin pärjäisi :)
Mutta se auringonpaisteen toinen ,ikävämpi puoli on ne esiin hiipivät pölyt ja likaiset ikkunat .. Kevään ensi paisteissa ikkunoista paljastui pari iloista sormin taiteiltua hymynaamaa! Parempihan se oli,kuin surunaamat,mutta jatkossa näkisin piirretyt naamat mielummin paperilla.
Viime viikkoina olen myös ymmärtänyt,että välillä pitäisi laskeutua ryömijän tasolle jotta muistaa ne unohdetut nurkat ja kulmat joihin pölypallot kerääntyvät. Puolivuotias löytää tietenkin kaikki ne ihanat kolot,joissa pikkuisen lähmäisiin pikku sormiin tarttuu jotain kivaa (ne pölypallot). Ja siinä vaiheessa kun äiti nappaa syliin,niin suupieliä koristaakin pölyviikset! Sylissä taas on hymynaamainen tyttö,jonka suusta pilkistää kaksi hammasta ja joka on riemukseen jälleen valloittanut lähes puoli valtakuntaa seikkailuillaan!!!
Jos äiti siivoaisi vähän paremmin,niin pitäisi tyytyä vain leluihin,puukauhoihin ja muovikippoihin mihin on lupa koskea ...
Mutta satoi tai paistoi, niin seuraava pannari maistuu yhtä herkulliselta!
4dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
8 dl maitoa
2 kanamunaa
100 g voisulaa
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito, munat ja sulatettu, jäähtynyt voi (margariini).
Kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paista 200-225 asteessa noin puoli tuntia.
Kaikista löytämistäni ja tehdyistäni pannukakuista tämä oli herkullisin! Meidän porukan jäljiltä pelti oli tyhjä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti