Mieheni toinen nimi on Antinpoika ja ilmoitin tuolloin päättäväisesti poikamme saavan samoin isänsä nimen. Antinpoika itse oli hieman vastahakoinen, sillä tunnusti hieman häpeilleensä hienoa nimeään. Syy tähän oli pienimuotoinen härnääminen, mitä koulussa sai kuulla nimen vuoksi!
Ajatus nimestä jäi mieleen ja noin 8 vuotta myöhemmin tuore isä antoi esikoispojalleen ylpeänä oman nimensä. Esikoisemme on pian 10 vuotta kantanut toisena nimenään Matinpoika,eikä kukaan ole kiusannut nimen vuoksi!
Tuon jälkeen perheemme on kasvanut yhdellä pojalla ja kahdella tytöllä. Kolmella lapsellamme on nimessä pala sukua ,pikkuapulaisen nimi vain loksahti kohdalleen ilman näitä :)
Viimeaikoina olen pohtinut paljon lapsiemme vauva-aikoja, meidän aikuisten kasvua vanhemmiksi ja sisarusten keskenäisiä välejä.
Esikoista "yrittäessämme" meni puolitoista vuotta ennenkuin tulin raskaaksi. Olin tehnyt monia monia raskaustestejä ja odottanut kovasti positiivistä tulosta , kun vihdoin olin raskaana - en edes ymmärtänyt selviä mekkejä raskaudesta !!!! Positiivinen testi sai meidän naamallemme erittäin typerät hölmistyneet kestovirneet :) Hyvät ystävämme tulla tupsahtivat ovesta sisään keskelle sitä iloista ihmetystä,mutta saimme pidettyä uutisen vielä salassa ..
Nautin raskaudestani suuresti ja selvisinkin ilman suurempia pahoinvointeja, ruokatottumukset olivat vähän hupsuja ensimmäiset kuukaudet! Synnyttämään lähdin rauhallisin mielin yötä vasten ja jouluaattona kotona oli kuuden päivän ikäinen pienokainen!
Esikoisen kanssa hermoilin eniten, olin epävarmempi .. Näin jälkeenpäin vasta olen sen ymmärtänyt.
1 vuotiaana poika oli todella kyllästynyt äidin seuraan. Toisen lapsen synnyttyä olimme valmistautuneet kamaliin mustasukkaisuuskohtauksiin ja siihen, että isompi käy vähän väliä nipistelemässä pientä , mutta tälläistä ei tullut lainkaan ! Ikäeroa pojilla on vuosi ja seitsemän kuukautta. Kun pienempi oli lähes 2 vuotias kaipasin kovasti töihin ja palasin työelämään. Nyt olen ollut kotona syksystä 2012 jolloin ensimmäinen tyttäremme syntyi, ja olen ollut tästä ajasta erittäin kiitollinen ja onnellinen :) Nautin suuresti!
Kolmannen ja tämän neljännen lapsen kanssa olen ollut rennompi ja tyytyväisempi vanhempana, olen osannut nauttia pienistä hetkistä enemmän ja olen oppinut (lähestulkoon) järjestämään päiväni pesueeni mukaan..
Kolmannen ja tämän neljännen lapsen kanssa olen ollut rennompi ja tyytyväisempi vanhempana, olen osannut nauttia pienistä hetkistä enemmän ja olen oppinut (lähestulkoon) järjestämään päiväni pesueeni mukaan..
On ollut ilo nähdä sisarusten rakkaus ja onni toisiaan kohtaan, varsinkin hellyys ja huomio , kun pienin on syntynyt. Tappelua ja kinastelua lapsilla nykyään riittää, mutta myös rutkasti niitä ihania hetkiä, jolloin autetaan ja opastetaan, leikitään ja kikatellaan, vedetään yhtä köyttä !
Jatkan vanhemmuus pohdinnoillani seuraavan kerran, mahdollisesti huomenna.
Nyt alamme valmistautumaan päivälliseen ja harkkamatkoille lähtöön .. Muistaen nauttia ihanasta säästä ja pitkästä viikonlopusta , ja vasta valmistetuista mokkapaloista !!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti