Aivan hullua, mutta syy tähän löytyy pienestä vaippaikäisestämme. Päiväunet, joista pikkuneito vielä 2-3 kertaa päivässä nauttii , jäivät hyvin vähille viime päivinä! Epäilen tuota lämpöä , mutta voihan olla useita muitakin syitä. Liikkeellä on oltava jatkuvasti ja kaikki on nähtävä , kaikkea on vähän maisteltava. Papan traktori on ollut viikon ällistyttävin ihanuus :)
Istumaan noustiin ihan itse eilen ja uusia hampaitakin on ilmestynyt. Pienokainen kokee melkoisia mullistuksia päivittäin. Ei ihmekään, jos unen laatu päivisin tästä kärsii ...
Tässä palaan vanhempaan tekstiini vanhemmuutta hieman pohtien. Asiaa olisi kyllä niin paljon,ettei muutama päiväkään siihen riittäisi.. Käydään siis läpi pohdintojani pikkuhiljaa.
Vanhemmuus. Olisimme taatusti hukassa ilman sitä.
Usein tulee hetkiä jolloin tuskailen jonkin sorttisen vapaaillan tai peräti päivän perään. Ilta rauhallisessa talossa ilman meteliä ja jatkuvaa erotuomarointia kyllä houkuttaa .. Siisti koti ja hetken rauha , ehkä hyvä kirja ja herkullinen eväs. Tunnustan tuota kaipaavani. Yksi ilta menee kivasti, olen tyytyväinen. Sitten se iskee (jos on perhe poissa yön yli) huomaan kaipaavani pesueeni ääniä, en tiedä mitä tekisin, en osaa aloittaa mitään projektia (mihin olisi nyt mahdollisuus). Olen aivan ihmeissäni.
Ihan yksikseni en olekaan ollut vauvan syntymän jälkeen, enkä vielä sitä ole kaivannutkaan. Tavoitteena on saada pikkuinen pullolle pian, jotta voisin sillointällöin käydä iltaisin vaikkapa pyörälenkillä poikien kanssa. Tuosta vierestä lähtee juuri sopiva metsäautotie, mistä pääsee "kylän raittia" pitkin takaisin kotitielle. Nyt vain pullolle opettelemaan ja lenkille!
Vanhempana toivoisin löytäväni kärsivällisemmän minän.
On aina hurjan helppoa ajatella, ja jutella miehen kanssa miten toimimme lasten suhteen. Kaikki on aivan selvää ja helposti hallittavissa. Päivittäin löytyy uusia juttuja mm. Meidän Perheeltä, jotka ovat niin tuttuja ja tavattuja tilanteita kotonamme. Riidoista ja sisarusten nahinoista, syömisestä,ja peleistä, raivonpuuskista, jatkuvasta sotkemisesta ja säännöistä, nyrkkitappelut trampalla ... Jutut luettuani puhkun kärsivällistä, rauhallista ja täydellistä äitiyttäni, joka selvittää tilanteen kuin tilanteen kärsivällisesti jutellen. Keskustelun jälkeen kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä ja sulassa sovussa.
Todellisuudessa liian usein tilanne kärjistyy äänen korottamiseen (oikein kunnollakin) ja osapuolet näyttävät erilaisia myrtsinaamoja, joku paukauttaa oven ja joku ärjäisee ja karjaisee. Tilanne on kaikkea muuta kuin hallittu ja kärsivällisesti selvitetty! Ajatuksissa kaikki on niin kovin helppoa ..
Meillä esikoinen rakastaa pikkuveljen älyttämistä, suurempi kokoinen pikkuveli taas jyllää voimalla ja kovalla äänellä päälle. Isompi pikkusisko on melkoinen peppi pitkätossu ja omaa melkoisen palan luonnetta ISOLLA ällällä. On siis mielellään mukana jupakoissa ja yleensä toimii poliisina , jos pojat tekevät tai sanovat jotain ei niin toivottua :)
Perheemme vahvuudeksi uskon rehellisyyden ja keskustelukyvyn. Anteeksi pyytämisen ja sen Rakkauden.
(joskus se keskustelu onnistuu vasta sen oven paukahduksen jälkeen, mutta parempi sekin kuin ei laisinkaan )
Tässä kirjoituksen välissä oli aivan pakko juosta ulos nappaamaan pari pikaista kuvaa, kerkesinkin juuri ennen kaatosadetta. Aiemmin oli aivan tumma taivas ja sade ropisi kattopelteihin ! Ja voi tuota tuoksua, minkä kesäinen sade tuo mukanaan ....
IHANAA !!!!
(Mitä tekivät lapset ? No pelasivat tietenkin sateessa jalkapalloa :) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti