Ystävänpäivä

Ystävyyttä on niin monenlaista. Kirjavaan joukkoon mahtuu erilaisia ystäviä ja tuttavia, eräiden kanssa puidaan syvemmät surut ja ihmeet, toisten kanssa jutellaan pintapuolisesti ja ihanan huolettomasti, osan kanssa jaetaan lasten ja perhe-elämän kauneudet ja kauheudet.

Kaikkiin näihin hetkiin mahtuu monta kupillista kahvia ja muutamia lenkkeily kilometrejä, taustametelistä huolimatta keskittyneitä puhelinkeskusteluja, pitkiä ja lyhyitä viestejä sekä mokkapaloja ja kylmiä varpaita. Tai ihan pikainen kohtaaminen marketin käytävällä.

Ystävyyttä on myös se, kun toisella luokalla irvaillaan ja näytetään toisilleen kieltä välitunnilla -
Ja tästä huolimatta noin 27 vuotta myöhemmin ollaan yhä ystäviä :)

                                   ♡ Ystävänpäivän terveiseni ♡

Havaintoja sokkelista

Alkuviikon ensimmäinen havainto Ketunleipärinteellä.

Sokkelit .  Tai tarkemmin niiden puuttuminen :)
 Ei meille tule sokkeleita. Ilman niitä kaapistot näyttää mukavan ilmavilta.  (!!!??!)  Meillä ei siis niitä ole ollut, mutta pian toivottavasti on. Olen puuhastellut kodinhoitohuoneessa pari päivää ja siivouksen yhteydessä päätin viimein kurkata laatikostojen alle, mitä nyt villakoirilta näin..  Nappasin avukseni siivouslastan ja tunsin itseni yhtä jännittyneeksi,kuin lapset onkiessaan verhon takaa pieniä yllätyspussukoita! Lukuisten sukkien ja hanskojen  seasta löytyi myös tonnikalaa miesten Norjan reissulta.. Ja se reissuhan oli heinäkuussa. Löytyi myös jotain, jonka juuri ja juuri tunnistin omenaksi.

Keittiön kaapistojen alla lienee kaikki hukkuneet nokkamukit ja pienet muovirasiat,joita eväille aina tuloksetta etsitään. Siellä on varmasti myös hyvässä tallessa kadonneet sähly-ja tennispallot.

Kysehän on yksinkertaisesti siitä, tulisiko viikottain siivottua kaappien aluset. Suoraan ja rehellisesti voin sanoa, että meillä ei tule! Kuten huomataan.


(Toinen havainto : Sain juuri siivousapua 1- ja 4vuotiailta tyttäriltäni :)
Niin siinä pahassa, kuin myös hyvässä pienemmät ottavat mallia isommista sisarista! Itse aloitin puuronkeiton ohessa tyhjentämään astianpesukonetta, kun isosisko alkoi innokkaasti auttamaan. Pikkusiskon liittyessä puuhaan, väistin itse hommasta kokonaan. Voi sitä iloisen tärkeää ilmettä, mikä pikkusiskolla oli :)
Yhteistyö toimi erittäin hienosti ja työ tuli täysin tehtyä,  hieman joutui vanhempi, varsin välkky sisko antamaan periksi lautasten "oikeasta" järjestyksestä :)  )


Kaunista alkanutta viikkoa-

Wc uudistuu

Alakerran wc on ollut koko täällä asumisemme ajan keskeneräinen. Toimme altaan ja allaskaapin vanhasta kodistamme vaihdettuamme sinne siromman kokonaisuuden. Allas on ollut meillä reilun 10 vuotta ja palveli meitä ja neljää vauvaamme, pienokaistamme hyvin :)  Yksi lapsista on kylvetetty siinä kipsinsä kanssa ja allas on kokenut kahden talon remontin. Nyt, puolentoista vuoden harkinnan jälkeen Ikeasta tarttui mukaan uusi malli! Tämä kuitenkin odottaa vieläh-hetkeään eteisen lattialla :)
Allaskaappi oli alunperinkin aika huono valinta, välillä suuresti ihmettelen miksi ihmeessä raahasimme sen vielä tänne uuteen kotiin !!?  Tuo kaappi on jo poissa.  Uusi laatikosto sekä vanha allas eivät lopulta sopineet yhteen putkien suhteen, ylälaatikko ei mahtunut kiinni. Ja uusimmeko allasta silloinkaan? No emme! Vaikka harkitsimme sitä jo tuolloin. Muutaman kuukauden se ylälaatikko nojasi yksinäisenä vessan seinään, kunnes kyllästyin täysin. Samana iltana mies sahaili laatikkoa ja näin, laatikko oli paikoillaan -mutta leikeltynä :) Tää on niin tätä meidän elämää .....!

Toissailtana mies lähti kaukalopallon peluuseen ja minä odotin jo lasten unille laittamista. Noh, sitten iski inspiraation kaunis hetki ja minä aloin teippaamaan vessan lattioita . Lapset laittoivat leffan pyörimään ja minä sulkeuduin vessaan valkoisen maalin ja telan kera. Hetken kuluttua leffan äärestä kuului tiedustelua saavatko syödä päivällä paistamiaan pipareita. Vastasin - " tottakai, syökää vaikka sohvalla!" Sen jälkeen oli tosi tyytyväiset lapset ja paljon piparinmuruja, mutta minä sain maalattua kolme seinää valkoiseksi. Jes!

Keskiviikkona kävimme nopean iltareissun Matkuksessa ja altaan kaveriksi mukaani tarttui kauniin sävyiset käsipyyhkeet. Kuumeisesti  miettiessäni takaseinän väritystä, keksin sen yht´äkkiä.
                                                        
                                                            Ne käsipyyhkeet!



Hetken asiaa pyöriteltyäni ja ystäviltäkin mielipidettä ja vaihtoehtoja kyseltyäni ajelin maaliostoksille. Ja mikä oli mukana? No tottakai yksi pyyhkeistä! Myyjää hieman nauratti, mutta kannattaa pelata varman päälle :)
Eilisiltana aloitin taas maalausurakan muiden lähtiessä nukkumaan. Pääsin minäkin puoliltaöin lopeteltuani.. Esikoinen oli aamulla innoissaan uudesta seinästä, olisi halunnut kaikki seinät samalla maalilla. Tyydytään nyt kuitenkin yhteen seinään tällä kertaa.
Tänään sain työn loppuun pienimmäisen nukkuessa. Teippien poistot ja lopputuloksen näkeminen on edessä harkkamatkojen jälkeen. ( toivottavasti ei ole ikävän värikkäitä yllätyksiä päässyt teippien alle)

Vielä on muuta askaretta, kuten puuttuvat listat, jäljellä. Altaan vasemmalla puolella on vielä pieni suunnitteluprojekti, mutta siitä enemmän myöhemmin. Nyt kiireen vilkkaa ruuan laittoon ja kiekkokassien pakkaamiseen. Harkkojen jälkeen käydään koko porukalla pizzalla, pizzaperjantai!

                                                             Makoisaa viikonloppua!

Sunnuntaina

On hetkiä, jolloin tulee pienen pieni kaipuu asutuimmalle alueelle, katuvalojen ja ehkä jopa asfaltin ääreen. Se hetki, tai kaipuu johtuu vain ja ainoastaan lenkkeilyn helppoudesta pienten lasten kanssa :)
Voihan se olla ihan laiskuuttakin, että koen tuon nykyään (näköjään) hieman hankalaksi. En tietenkään sitä myöntää haluaisi, en tietenkään! Itsekseni keksin syitä miksi emme pikkutyttöjen kanssa lähde täältä lenkkeilemään, miksi se on niin epämukavaa. Siten uskottelen, että se on lähes mahdotonta.

Esikoisen ensimmäisenä kouluvuonna kävelin joka päivä vaunujen ja yhden 5-vuotiaan kanssa koululle ja tietenkin takaisin säässä kuin säässä. Aamuisin autokyyti, päivällä vastaan kävellen, matka on yhteensä 5 kilometriä. Eihän tuo matkana pahalta kuulosta, mutta maasto on tässä suuressa osassa.
Vaunujen kanssa saa nauttia melkoiset ylämäet tullessa ja mennessä, jäätiköllä, lumessa ja loskassa. En nyt kuitenkaan unohda, että onhan niitä hyviäkin tiepäiviä :)
Näistä päivistä sain palkkioksi tyytyväisen koululaisen lisäksi seuraavaksi puoleksi vuodeksi rasituskivun oikeaan polveen. Sen jälkeen muistiin on jäänyt mikä ei ole hyvä asento ylämäkeen puskiessa, varasin ilmeisesti liikaa ja väärässä asennossa oikealla jalalla. Sinnikäs oli kyllä meidän Voitto silloin, ja on yhä edelleen..

Mutta siihen lenkkeilyyn palatakseni - eihän se tietenkään ole mahdotonta :)
Olen vain tullut mukavuudenhaluisemmaksi !!!

Tässä vaiheessa voisin yrittää päästä päivän aiheeseen, ajatukseni pääsi hieman karkaamaan ensimmäisen lauseen jälkeen. Vaikka pieninä heikkoina hetkinä kaipaankin vanhoja kotiympäristöjä - rakastan metsää, luontoa ympärillämme. Kaikkia sen mahdollisuuksia. Nykyään olemme retkeilleet aivan liian vähän. Hassua kyllä, ennen ajoimme tänne metsäretken vuoksi, nyt kun me asumme siellä metsässä, liikumme siellä vähemman! 

Tänään lähdimme pienelle retkelle, niin suunnittelemattomalle, että emme olleet varautuneet makkaranpaistoon. Se ei onneksi haitannut lapsia ja minäkin selvisin ilman itkupotkuraivareita :)

Meidän 10- ja 4v lapset läksivät hiihtäen ja haastetta siinä alkumatkassa- ja maastossa olikin. Huumori pelasti monta tiukkaa tilannetta, ainakin 10v kanssa! Lopulta pikkuapulainen matkusti sukset jalassa iskän reppuselässä ja minä kannoin yhtä taaperoa upottavassa hangessa, kivenkoloja vältellen. Seikkailumieltä ja huumoria oli matkassa. Mahtavinta tässä on se, että kaikki tämä alkaa kotipihalta.. Ja jatkuu ja jatkuu. 

Pojat ovat jo taitavia liikkumaan haastavammassakin maastossa ja pikkuapulainen seuraa jalanjälkiä varmoin askelin. Pienimmäinen oli todella reipas ja tyytyväinen, pääsi välillä hieman itsekin kokeilemaan tallustamista, kun maasto sen salli. Ihmettelemistä riitti.

Putouksilla pojat pääsivät kiipeilemään ja leikkimään selviytyjiä :)  Tyttöjen kanssa piti olla vielä vähän varovaisempia. Upeimmista jääkohdista saatiin ihastuneita Frozen- huokaisuja ..

Kotiin päästyämme maistuikin kaurapuuro vaniljasokerilla maustettuna, tytöt odottivat malttamattomina lieden vieressä puuron valmistumista. Auttoivat pöydän kattamisessakin, sitä voi jo kutsua ruokahaluksi !

Jos saisin vähäsen madallettua mukavuudenhaluani ja ottaisin itseäni niskasta kiinni, ja lähtisin tyttöjen kanssa vaikkapa taas koululle poikia vastaan .. Matkaan saa varata paljon eväitä ja paljon aikaa, ripaus kärsivällisyyttä. Pojat olisivat varmasti innoissaan ja meidän päivään saataisiin jotain vaihtelua. Miksi ihmeessä pitääkin tehdä selvistä asioista niin hankalia ..?!

Lauantaina

Vietimme vapaapäivää :)
Ei mitään sovittuja menoja , ei kellään. Voisi ajatella, että kotiäidillä kaikki päivät on vapaapäiviä, mutta eihän se oikeasti niin ole. Vapaapäivän tekee kiireetön aamu.  Ei kellonsoittoa,ei aikataulutettua aamiaista. Vapaapäivänä ei pakata kiireessä, ei hoputeta eikä huomautella vetelehtimisestä. Vapaapäivänä syödään pitkä myöhäinen aamupala, lompsitaan hitaanlaisesti ja katsotaan vaikka leffa keskellä päivää. Ikävä tosiasiahan se on, että muina päivinä jatkuva hoputtaminen on niin yleistä. Tänä aamuna kahden perheenjäsenen vielä nukkuessa ja minun tehdessä sitä myöhäisempää aamupalaa saimme soiton naapurista, siellä ihastuttavat pikkuveljekset kyselivät meidän 8-vuotiasta luistelemaan.

Menihän siinä hieman yli tunti, ennenkuin edes ensimmäisellä kokoonpanolla tuohon kentälle pääsimme. Ne kaksi uneliaampaa jäsentä tulivat sitten toisella autolla perässä :)
Eilen haimme yhden serkkutytön viikonloppukylään ja tytöillä olikin kova kiire jäälle. Ja niinkuin yleensä, vielä kovempi kiire oli lopulta eväslaatikolle! Eväät on vain niin mahtava juttu, vaikkei kummoiset olisikaan. Siinä on taikaa ..

Pienimmäisellä oli tietenkin halu päästä muiden joukkoon, vain luistimet puuttui ..
Onneksi jäällä sai vauhtia muutenkin, kuin terät jalkojen alla :)

Loppu päivä meni leppoisasti, joskin vilkkaasti. Se leffahetki rauhoitti laumaa hetkeksi aikaa ja alkuillan hämärässä mies lähti vielä laskemaan mäkeä lasten kanssa, kun minä jäin tekemään ruokaa. Pimeän tullen ottivat otsalamput avuksi, täällä kun ei valonsäteitä saada mistään ja ulkovalaistus ei yllä tuonne meidän mäkeen. Päivän kohokohta oli reissu mummolan pihasaunaan. taskulamppujen valossa kipitimme metsäpolkua saunalle. Saunaa lähestyessämme näimme mummin sytyttämät lyhdyt, joita oli useita. Kaunista.
Tällä kertaa me tytöt oltiin sen verran reippaita, että pulahdimme puroon virkistäytymään :)
Pojat kävivät iskän kanssa avannossa kaksi viikkoa sitten, silloin ei riittänyt yksi tai kaksi pulahdusta, piti käydä neljä kertaa! Ja avannosta telttasaunaan, vau!


Huomennakin saamme nauttia myöhäisen aamiaisen, sitä jo odottelen.
Kaunista, toivottavasti vielä aurinkoista sunnuntaita toivotan kaikille -

Valon riemua

Niin kaunis ja valoisa aamupäivä takana. Melkein oli jo hipaisu kevään tuntua ilmassa :)  vaikkakin tammikuuta vielä vietetään. Tällä hetkellä myrsky mylvii pilkkopimeässä, aamulla sitten nähdään onko taas puita kaatunut ..
Tällä viikolla olen jälleen käynyt poikien huoneet läpi supersuursiivouksella!!! Niin mahtava fiilis siitä ,vielä tällä hetkellä.. Tyhjensin huoneet kaikesta tavarasta ja kävin sen kaiken yksitellen läpi roskat ja kierrätettävät lajitellen . Aulaan on aina helppo kantaa kaikki lastenhuoneista, sen jälkeen vaan vaaditaan paljon taitoa puikkelehtia kaiken sen keskellä päivän tai kaksi :)
Kunnon hyllyt puuttuvat edelleen,ja tiukkaa tekee säilytys- varsinkin 10-vuotiaan huoneessa.  Pikkuveljen huoneeseen lisäsin vielä toisellekin seinälle liitutaulumaalia.  (Näistä kuvia seuraavalla kerralla)

Tuosta ihanasta valoilmiöstä ulkona en kerennyt juurikaan nauttimaan, pienen hetken verran , kun kävin pienimmäisen nukuttamassa vaunuihin. Dooris nautti kyllä ja pikkuveljen jalkapallo sai vähän kyytiä :)

Sairaspäiviä

Voi näitä tauteja ..
Itselläni 16. sairaspäivä menossa, vaihtelevia päivät ovat tietenkin olleet. Ensimmäinen viikko oli helpompi, kuin nämä viime päivät. Ulkoilmassa on ollut parempi ja pakkasella jopa mukavampi, kun ei ollut kuumetta.
Pienimmäinenkin jatkoi sairastelua muutaman hyvän päivän jälkeen  :(
Kova limainen yskä ja jälleen lämpöä. Juomat ja hieman ruokakin maistuu, leikkimään pitää pienissä erissä päästä - ja isoveljen kuuntelemien NHL-tunnareiden ( vai maalilauluja, vai mitä ne on ??! ) tahdissa vähän tanssittaakin.
Kipeä on silti pikkuinen ...
Viimeyön pitkinä ja rauhattomina tunteina mietin, mitä jos olisin jo takaisin työelämässä ???

Pojat ovat olleet toistaiseksi terveinä, saa nähdä näyttääkö raudanluja kiekkoilijoiden kunto viruksille pitkää nenää :)

Nyt me lähdetään pikkupotilaan kanssa kokeilemaan pieniä unia. Siinä on asia, mikä on hankalaa sisätiloissa, kun on pääsääntöisesti aina nukuttanut vaunuihin! Aamupäivällä oli niin väsynyt, että nukahti meidän sänkyyn silmänräpäyksessä, vaikkakin uni kesti vain puoli tuntia ..
Kuvasarjan toinen kuva on otettu muutamaa minuuttia ennen, kuin uni valtasi pienen :)